Vahinkoja matkalla

La Graciosalta lähdettiin menemään tiistai-iltapäivällä. Meitä hätyytteli pois jo aamupäivällä vähän väsähtäneen oloinen ranskalaispariskunta, joka sai odotella satamapaikkaa aamusta asti ilmeisesti pitkän yön jäljiltä. La Graciosan satama on aika pieni, ja useimmat tajuavat varata satamapaikan ilmeisesti jo etukäteen. Meillä ja ranuilla kävi siis tuuri, vaihtoehtona olisi ollut jäädä ankkuriin lähistölle ja ajaa dingillä rantaan, missä on tietty oma säätönsä.

Matka Las Palmasiin meidän vauhdilla kesti noin vuorokauden. Vaikka matka oli lyhyt, se ehti käydä kipparille aika kalliiksi.

Yöllä ei ollut paljoakaan tuulta, mutta maininkia sen verran että vene keikkui suhteellisen paljon. Mulla oli vahti ensin klo 21 - 24 ja sitten klo 6 - 10. Noustessani aamuvahtiin oli preventteri mennyt jostain syystä poikki, ja se oli vasta alkua vahingoille. Tuuli tyyntyi aamua kohti vielä enemmän ja aallokko tasaantui, ja siksi ihmettelinkin yhtäkkistä kolahdusta sisältä. Yllättäen veneen kaasu-uuni oli tippunut siististi alas tuistaan, noin viiden millin metalliset pidikkeet olivat yksinkertaisesti kuluneet lähes kokonaan pois. En viitsinyt herättää moisen takia ketään, aamukokkaukset hoituisivat varmaan lattialtakin käsin. 

Kymmenen maissa loppu porukkakin heräsi. Diana teki aamupalaa ja me säädettiin Sepon kanssa jotain kannella, kun keulasta alkoi kuulua omituinen rohiseva ääni. Se tuli etustaagista, joka oli kokonaan irti ja heilui aika härskisti edes takaisin kolisten veneen kylkiin. Tuli aika kiire saada se köydellä ensin jollain tavalla hallintaan ja sitten sidottua loppumatkan ajaksi kiinni, ettei tulisi suurempia vahinkoja. Rauta, jossa etustaagi on normaalisti kiinni, oli yksinkertaisesti mennyt poikki! Oli todella tuuri, että katkeaminen tapahtui nyt eikä esimerkiksi yöllä, kovemmassa tuulessa tai esimerkiksi ARC-startin jälkeen. Kovemmassa kelissä olisi aika paljon vaarallisempaa heilua kannella ja pyydystää kokonaista irronnutta staagia. Tässä tapauksessa asiaa auttoi onneksi myös kutteristaagi, joten varsinainen mastokaan ei ollut niin suuressa vaarassa kaatua kuin se olisi voinut olla.

Illansuussa saavuttiin Las Palmasiin ja melko pian rantautumisen jälkeen istuimme rannan Sailor's Barissa mohitot edessä, kuten asiaan kuuluu. Edessä olisi reilu viikko aikaa kunnostaa ja varustaa vene starttia varten, ja varsinaisen ylityksen loppua miehistöä odoteltiin jo kovasti. Ruotsalaisvahvistuksemme lähtee seilaamaan muilla aluksilla, Anssi saapuu lauantaina ja Mikko viikkoa myöhemmin. Huomenna siis tämä merimiehen vaimoke menee kiltisti vastaanottamaan lentokentälle yhtä seiloria saapuvaksi, jee!