Maalissa!

Ylitimme maaliviivan St Lucian edustalla perjantaina 13.12. noin neljältä aamuyöllä paikallista aikaa. Takana on vähän vajaa 3000 merimailia ja noin 19 vuorokautta ei-niin-myötäistä purjehdusta vaikka Atlantilla oltiinkin. Vaikka tavoitteemme tehdä ylitys 16 vuorokaudessa ei toteutunutkaan hankalien tuulten takia, olemme hyvin tyytyväisiä lopputulokseen. ARCin cruising-luokka ei ole mikään oikea kilpailu, mutta monet miehistöt ottavat touhun melko tosissaan. Emme olleet poikkeus, ja parhaillaan jännitetään lopullisia tuloksia kunhan loput veneet saapuvat lähipäivinä maaliin. Tällä hetkellä olemme tasoitukset huomioiden sekä oman luokkamme, että koko cruising fleetin nopein vene! Ei hassummin kesämökkiveneeltä ja neljän hengen kokoonpanolta. Palkintojen jako on 21.12, jolloin viimeistään tiedetään, kuinka kävi.

Itse maalilinjan ylitys oli vähemmän sentimentaalinen kuin etukäteen fiilistelin. Yllättäen satoi vettä, maalilinjaa tähystettiin kiivaasti ettei mentäisi ohi ja viereen tullut valokuvausvene sai kuvata kireähköä miehistöä pitkän yön jäljiltä. Vihdoin laituriin päästyämme henkilökunta toi rommipunssit käteen ja niiden ja kuoharin jälkeen alkoi vasta tuntua siltä, että huh, tämä oli tässä.

Ylitystämme on voinut seurata veneen omasta blogista osoitteesta yliatlantin.blogspot.com. Päivitykset ovat keskittyneet pitkälti puhtaasti purjehtimiseen, joten tässä avaan enemmän elämää pienessä mikrokosmoksessa, jollaisiksi veneet yleensä aalloilla ajelehtiessaan muodostuvat.

Pääasiassa ajoimme venettä kahden hengen vahdeissa, vuorojen vaihdellessa kolmesta kahdeksaan tuntiin olosuhteiden ja jaksamisen mukaan. Matkalle mahtui tietenkin niin 45 solmun puuskia kuin täysiä tyveniä, jolloin ajeltiin moottorilla. Varsinainen aika menettää merkityksensä, ja ainoa mikä kiinnostaa on se, milloin oma vahti alkaa ja loppuu. Väsyneenä minuutitkin ratkaisevat. Päiväsaikaan eloa rytmittivät ruoka-ajat ja öisin paikalliset matalapaineet eli squallit, joissa saattaa tuuli tuplaantua parissa sekunnissa ja suunta vaihtua. Silloin testataan, onko ajovahti hereillä ja usein varmistetaan ettei sisälläkään nukuta, rytinä on nimittäin aikamoista ja kamoja menee helposti rikki.

Nukkuminen jäi ajoittain vähäiseksi. Jossain vaiheessa oli pari-kolme vuorokautta kovempaa keliä, jolloin ei käytännössä pystynyt nukkumaan ollenkaan. Oli jännittävää seurata, kuinka unettomuus vaikuttaa; ensimmäisen vuorokauden jälkeen kaikki alkaa ärsyttää urakalla ja parin jälkeen mikään ei oikeastaan enää kiinnosta. Kaikki vaatteet olivat märkiä, ruoka ei enää maistunut ja kun jonkun yövahdin jälkeen kömpi kajuuttaan ja huomasi, että vessan lattialla lilluu noin viisi litraa vettä ja kun sitä sitten rätillä alkoi kuivaamaan kovassa aallokossa niin mieleen nousi kieltämättä ajatus, että ei helvetti. Meikäläinen olisi jatkossa tyytyväinen mukavuuspurjehtija kivalla Turku-Nauvo-legillä kevyellä kesäkelillä!

Toki toisina hetkinä taas elämä näyttäytyi leppoisampana, aurinko paistoi ja delfiinit tulivat seurustelemaan kanssamme pitkäksikin aikaa. Ruokaan pystyimme hämmästyttävän hyvin panostamaan, kokkasimme yhtä päivää lukuun ottamatta tuoreista raaka-aineista sapuskaa ja välillä herkuteltiin letuilla ja banaanikakulla. Se toi vähän tasapainoa ajoittain kauhunsekaisiin öihin ja sateiseen säähän, joka oli hyvin epätyypillinen vuodenaikaan nähden. Koko matkalla ei tainnut olla kuin korkeintaan pari vuorokautta, jolloin ei olisi satanut tippaakaan. Aurinkorasvalle ei paljoa käyttöä tällä kertaa ollut.

Mikäli joskus lähden pidemmälle purjehdukselle jatkossa, luotan omiin ja oikean kokoisiin purjehduskamoihin, panostan mielellään liian laajaan kuin suppeaan soittolistaan ja otan mukaan vähintään viisi kivaa tyyppiä jotka eivät vähästä säikähdä. Nelistään touhu on aika hektistä, ainakin mikäli tarkoitus on ajaa kovaa.

Nyt ollaan oltu pari päivää satamassa ihmettelemässä ja myötätuulipurjehtija Mikon lähdettyä kotia kohti saapui tilalle Jaakko, Suomen lahja kauppamerenkululle. Huomenna on tarkoitus lähteä muutamaksi päiväksi Martiniquelle ja johonkin muualle ja viikon lopussa palata takaisin St Lucialle. Sen jälkeen onkin suunnitelmat toistaiseksi auki!

-Heini-