Hyvää joulua!

Soufriere, jossa viihdyimme kokonaiset kaksi päivää, on St Lucian vanha pääkaupunki. Kaupunki tosin on vähän liioiteltu ilmaisu rykelmästä enemmän tai vähemmän rähjäisiä taloja. Monet asumukset olivat vain peltihökkeleitä. Eniten kuitenkin huomiota herätti se, miten kuoseissa joka toinen vastaantulija oli; pahimpia tapauksia paikalliset kutsuivat "bubuiksi" eli zombeiksi. Itsehän keskityimme nauttimaan hyvästä ruoasta ja korkeintaan parista viinilasillisesta sen kanssa.

Soufrieren lähiympäristössä on laajahko valikoima kaikenlaista luonnonnähtävyyttä, kuten Piton-vuoret, muutama vesiputous ja drive-in tulivuori, jonne vahingossa päädyimme. Käytiin ensin ihailemassa nimen mukaisesti Timanttista vesiputousta ja sieltä poistuessamme päädyimme autoon ja hetken kuluttua oltiin rikinkatkuisissa maisemissa. Siirtomaaherratyyliin painelimme pällistelemään kraateria maksamatta sisäänpääsymaksua ja sanomistahan siitä tuli. Kuvat puhukoon puolestaan, kannattiko vai ei.

Jaakko ja...vesiputous

Drive-in tulivuori

Perjantaina oli pakko lähteä pohjoisemmaksi ja päättää, mitä tehdään palkintojen jaon jälkeen. Jarkon ja Mintun suosituksen mukaisesti valitsimme joulun matkakohteeksi Dominican, jonne pääsisi helposti katamaraanilla muutamassa tunnissa. Siellä olisi hyvä höllätä reilu viikko hektisen lomailuviikon jälkeen. Hyppäsimme siis bussiin, ajoimme saaren nykyiseen pääkaupunkiin Castriesiin ostamaan lauttaliput ja sieltä jatkettaisiin vielä Rodney Bayhin lauantaiset kekkerit mielessä.

Koska mikään ei mene niin kuin Strömsössä, niin tokihan tällä matkalla ehdimme unohtamaan yhden repun rahoineen ja luottokortteineen bussiin ja ostamaan periaatteessa väärät liput Dominicalle. Se tosin selvisi vasta päivää myöhemmin Dominican maahantuloselvityksessä.

Rodney Bayhin päästyämme kävimme heti tsekkaamassa ARCin tuloksia. Pieni arvaus meillä oli jo etukäteen voitosta, mutta kyllä se mustaa valkoisella näytti hyvältä: Lucky Lady oli paitsi oman luokkansa, myös koko cruising fleetin nopein vene tasoitusten jälkeen! Tietääksemme mikään suomalaisvene ei tätä ennen ole yltänyt moiseen, joten lopullista tulosta kesti hetki sulatella. Suomesta oli muutenkin oikein edustava otos osallistujia; neljästä veneestä kaikki kolme, jotka pääsivät perille, sijoittuivat palkintosijoille omissa luokissaan. Hyvä Suomi! 

Tässä muutama kuva menneisyydestä:

Las Palmasin satama starttipäivänä

Lets gou änd nevö kam bäk!

Mustat barbaarit vaanivat taivaanrannassa

Harvinaisina aurinkoisina päivinä kuivattiin vimmatusti vaatteita

Itse palkintojenjakotilaisuus oli varsin viehättävä tilaisuus, jossa jaettiin yhteensä yli sata palkintoa mm. nuorimmalle osallistujalle, isoimman kalasaaliin saajalle, kauneimmalle alukselle ja monelle muulle ei-niin vakavasti ansioituneelle osallistujalle. Ehkä eniten liikkiksiä olivat kuitenkin kaikki ARCiin osallistuneet lapset, jotka kutsuttiin lavalle taputeltaviksi.

Me kuvattavana

Junioriosasto esittäytyy

Sunnuntaina könysimme herätyskellon herättämänä ylös aamuvarhaisella, jotta ehtisimme kymmeneltä lähtevään lauttaan kohti Dominicaa. Koska kaikki ei tietenkään mennyt niin kuin Strömsössä edelleenkään, niin edellisiltana tilaamamme taksi ei ilmestynytkään paikalle sovittuun aikaan ja jouduimme diilaamaan toisen. Tuloksena oli lähes tuplahintainen matka ja viivästys lähes loputtoman pitkästä lähtöselvityksestä. Kuin ihmeen kaupalla katamaraani pääsi lähtemään Castriesista vain noin puoli tuntia myöhässä ja meikäläiset mukana. Kyydissä oli hyvä kärsiä pientä darudea kivassa aallokossa kahvilan kuivan kakun voimalla seuraavat nelisen tuntia.

Hyvää joulua sinne Suomeen meiltä kaikilta, jouluateriamme valmistaa Chef Kemppainen (Kaasalainen) ja joulupäivänä menemme syömään Maman (täti jonka nurkissa majailemme) notkuvaan pöytään. Tapanintanssien jälkeen on tarkoitus lopettaa hölläily ja ottaa selvää mitä Dominicalla on tarjottavana.